Mulla on ollu paras ystävä siitä lähtien ku olin kahen päivän ikänen. Makasin kehdossani naisten klinikalla, kun
Kiia ja sen porukat tuli tsekkailee mua ja mun mamaa sinne. Sen jälkee ollaa menty, eikä meinattu. Karattu eka pihalle, sitte jo aidan toiselle puolelle ;) Ollaan me ulkomaillaki keritty reissaamaan. Viime elokuusta Kiia on kuitenki majaillu hamppareiden luvatussa maassa, ja mä oon kieriny kateudesta koti Suomessa. Venaanki ku kuuta nousevaa, sitä ihanaa kesäkuista päivää ku saan halata parasta ystävääni ekaa kertaa kymmeneen kuukauteen, ja itkeä silmät päästäni silkasta onnesta.
Kiia, tää on sulle.
Pus pus. Ja tosi tosi tosi hyvää ystävän päivää kaikille !