Hei

Moikka,

Tätä ei taida lukea kukaan muu kuin minä. Kun on viimeksi blogannut yli vuosi sitten, ei se minä, joka silloin eli elämäänsä tiedottomuudessa, ehkä ymmärtäisi kuka tai mikä minä tässä ja nyt olen. Uskomattomia asioita on tapahtunu, ja henkinen kasvu ollut valtavaa. (Mikä ehkä sinänsä on plussaa, jos on valmistumassa kolmen viikon päästä ylioppilaaksi)

Oon onnellinen tässä ja nyt. Oon oppinu ottamaan paskaa niskaan. Oon oppinu rakastamaan. Sanomaan ei. Heittäytymään ja huutamaan kyllä. Ja ennen kaikkea, oivaltanut, että elämä on matka, ja mulla ei ole mitään hajua tulevaisuudesta, ja se on oikeestaan ihan hyvä niin.

Lupaa rakastaa Riina itseäsi. Jos et riitä itsellesi, ei sinusta jää maailmalle mitään.

Love,

Riina

all i want

a cigarette,

party,

boyfriend,

summer,

money,

Berlin and

my own place

it's been a while

Hei taas.

Hiljasuus, se ei jatku enää.

Kuukauden hiljaiselon aikana blogissa, mun elämä on ollu kaikkee muuta ku hiljasta.

Miljoonia kokouksia, wanhojen tanssit, risteily, Ylläksen reissu (mistä mulla ei oo kuvan kuvaa), lisää kokouksia ja koulustressii, ratsastusta, hankaluuksia ja kaaosta.

Tiivistettäköön se muutamaan kuvaan...

Ja nyt mä lupaan, I'll be right back!

one and only

Mulla on ollu paras ystävä siitä lähtien ku olin kahen päivän ikänen. Makasin kehdossani naisten klinikalla, kun Kiia ja sen porukat tuli tsekkailee mua ja mun mamaa sinne. Sen jälkee ollaa menty, eikä meinattu. Karattu eka pihalle, sitte jo aidan toiselle puolelle ;) Ollaan me ulkomaillaki keritty reissaamaan. Viime elokuusta Kiia on kuitenki majaillu hamppareiden luvatussa maassa, ja mä oon kieriny kateudesta koti Suomessa. Venaanki ku kuuta nousevaa, sitä ihanaa kesäkuista päivää ku saan halata parasta ystävääni ekaa kertaa kymmeneen kuukauteen, ja itkeä silmät päästäni silkasta onnesta.

Kiia, tää on sulle.

 Pus pus. Ja tosi tosi tosi hyvää ystävän päivää kaikille !