Tätä ei taida lukea kukaan muu kuin minä. Kun on viimeksi blogannut yli vuosi sitten, ei se minä, joka silloin eli elämäänsä tiedottomuudessa, ehkä ymmärtäisi kuka tai mikä minä tässä ja nyt olen. Uskomattomia asioita on tapahtunu, ja henkinen kasvu ollut valtavaa. (Mikä ehkä sinänsä on plussaa, jos on valmistumassa kolmen viikon päästä ylioppilaaksi)
Oon onnellinen tässä ja nyt. Oon oppinu ottamaan paskaa niskaan. Oon oppinu rakastamaan. Sanomaan ei. Heittäytymään ja huutamaan kyllä. Ja ennen kaikkea, oivaltanut, että elämä on matka, ja mulla ei ole mitään hajua tulevaisuudesta, ja se on oikeestaan ihan hyvä niin.
Lupaa rakastaa Riina itseäsi. Jos et riitä itsellesi, ei sinusta jää maailmalle mitään.
Love,
Riina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti