31.1.2012

my life has been a m a z i n g

On varmaan turhaa edes sanoa että oon pahoillani?

Mul on ollu suhteellisen kivaa sitten viime postauksen. Vanhojen harkat on jatkunu, enkä oo enää huono. Oon istunu kymmeniä tunteja erinäisissä kokouksissa, turhautunu pimeyteen, ollu vaan, saanu vanhojen mekon kymmenien korjausten jälkeen kotiin, fiilistelly upeeta musaa, tuskastunu koulunkäyntii ja kokoustanu lisää. Viime viikonlopun vietin Katrin synttäreillä, ja sain muistutuksen siitä, miltä tuntuu kun on hauskaa. Kuviakin löytyy, valitettavasti.

Nämä kolme jääköön ainoiksi. Ehkä. Siis, ainakin siihen asti, että Taijan kameran sisälmykset saapuvat järkyttämään verkkokalvojani.

Illan tunnelma tiivistettynä. Kiitos, Katri.

Huomaathan: Ilmeeni, kiharani
Seuraava aamu: mä syön, taas kerran..

















Luvassa tänä vuonna tällä porukalla vielä toivottavasti ainakin viidet 18-vuotis partyt. Ensin Viivi, sitten Taija ja sitten minä. Enää 106 päivää.


Oon jo vähän suunnitellu. Jos alotettais vaikka näin: 



Ja jatkettais näin, näin ja näin?


 


9.1.2012

gamenighhhht









Viivi järkkäs lauantaina gamenightin mulleelelelele, Taijalle, Essille, Katrille, Hennalle ja Nikelle. Oli kivaa, kivempaa ja tosi kivaa. Voitin ja hävisin. Ja hei, olin onnellinen!

Ku Essin mama oli heittäny mut kotiin, tsiigattii siskon kaa Sahara, löydettiin ihan uusia ulottovuuksia vanhoista kajareista. Ilta päätty siihen et katon yksin Men som hatar kvinnor:in ykkösosaa yksin pimeessä peiton alla makoillen ja annan mun sisäisen radikaalifeministin nostaa päätää ihan rauhassa, koska GOD se on hyvä.

Pssst! Mua ei selvästikkään oo pienenä valistettu tarpeeks, siitä ettei ihmisiä saa osotella. (tsektsek: toisiks viimonen kuva). Eri kiva.

Pusui.


5.1.2012

2012


2011 oli mun elämän paras vuos ja kauhein vuos. Mä haluun et mulle 2012 tois tullessaan uusinnan mun viime kesästä, joka oli sanoinkuvaamattoman upee. Tapasin päivä toisensa jälkeen upeempia ihmisiä, tienasin ekaa kertaa rahaa, omaa rahaa (!!), opin tuntemaan vanhat ihanat ystävät paremmin, lepäsin, en stressannu, ihastuin (monta, monta kertaa) ja ennen kaikkea, mä elin ku ei olis huomista (mikä kyl usein kostautu seuraavana aamuna, mut..) Sit kesä loppu, saatoin parhaan ystäväni Kiian lentokoneeseen, ja mua alko piinaamaan ajatus siitä, etten voi halaa mun yhtä mun elämän tärkeimmistä ihmisistä seuraavaan 10:neen kuukauteen. Sit tuli koulu ja stressi ja kaikki se sonta, minkä aiheutin omalla käytökselläni itelleni. Syksykin oli sinänsä upee, mut se silti teki vuodesta 2011 mun elämän kauheimman. 
Samalla, kun iloitsen siitä et mulle on annettu elämä, joka antaa mulle vapauksia mut huolehtii musta, niin masennun siitä, miten mä heitän sen kaiken lokaan. Unohdan tulevaisuuden, laiskistun ja muutun epätoivoseks. Musta tuntuu et mä elän mun porukoitten siivellä, täysin vasten tahtoani, ja nyhdän silti siitä siivestä kaiken mitä siitä irtoaa. Musta tuntuu välillä, että unohdan elää. Mä vaan sluibaan, enkä sinänsä mieti mikä vois siinä hetkessä olla relevanttia. Elän tunteella, mikä varmaa on ihan hyvä, mut se ei vie mua minnekkään, se ei auta mua täyttämään mun tavotteita ja blaah. 



Ja eihän mikään lopu vuoden vaihtuessa ku seinään, ei tietenkään, ei sillä. Mut mulle vuoden alku, kuten varmaan monelle muullekkin, on paikka alottaa ainaki puoliks puhtaalta pöydältä, suunnitella tulevaa, ja mikä tärkeintä, miettiä mitä mä haluun elämälläni tehdä.

Vaikka uudenvuoden lupaukset onki musta sinänsä shaibaa, niin mä nyt kuitenki lupailin itelleni jotain. Pidän näitä kuintenki enemmä semmosina herättelöijöinä siihen, et muistaisin mikä on tärkeetä (Eli ei se fb, vaan se elämä.)

TO DO -list for year 2012

Pyrin

...pitämään huolta itsestäni,
...tulevaisuudestani
...ja siitä, että ihmisillä ois hyvä olla. 


Haluaisin
...rakkautta.
...terveyttä.
...järjestystä elämääni.
...olla kärsivällisempi
...ja löytää kyvyn keskittyä ja paneutua.




Tossa kiteytyy täydellisesti se miten mä haluaisin elämäni elää.


Myös yhessä keskustelussa, jonka kävin hetki sitte yhen mun vanhan "kaverin" kanssa, näkyy hyvin se miks haluisin et 2012 tois mun elämään myös jonku muun muutoksen ku täysikäsyyden.

him: mitäs riinalle kuuluu?
me: mietin tulevaa, ja sitä miten sain elämäni tähän jamaa
him: mitäs nyt on käyny? :o
me: en oo vaan ollu järin onnellinen.


Ja sitte mä tajusin (OK, oon ollu vähän silmät kii) et mä en oo ollu stabiilisti onnellinen moneen kuukauteen.

Kesää odotellessa, koska valolla on muhun ihmeellinen vaikutus.


ja kuinkas sitten kävikään...

Hheheh.  Joo siis tosiaan, mun piti postailla Essin syndeistä ja mun uudesta vuodesta, mut se vähän niinku jäi joten tykitän nyt sitte tuutin täyteen.

Eli juhlittiin Essin synttäreitä pienellä porukalla Annan kämpillä Kalliossa. (Syndejä ennen olin käyny mekkoni sovituksessa, ja god, mä toivon et siit tulee hyvä... Siihen laitetaan nimittäin vetskarin tilalle nyörit ja mua pikkusen jännittää et millanen siit tulee...)

Päätettiin et yksinkertasin kompromissi ruoaks on tortillat.
Tuulilla oli kuitenki joku pakkomielle (kyllä, taas kerran) siihen miten se tortilla kuuluu (millintarkkuudella) taitella..


Itsehän en kuitenkaan sitä näin taittele :D

Tuuli ja  JELL-O, josta revittiinki Tulkkusen kanssa hieman huumoria...

Synttärisankari Essi (vasemalla) oli vähän pähkinöinä.

Katottiin kaks leffaa iltamme ratoks: Hall Pass, joka herätti lähinnä suurta myötähäpeää, ja Tamara Drewe, joka oli ihan jees, mut semisti weird.

Kuvailin kelloa...

Ja hilpeetä Essiä, ja mun käsi oli menettäny jo tarkkuutensa.


Juhlat oli aikamoiset eikä niistä sen enempää. Mainittava vaan on, että en oo pitkään pitkään aikaan heränny niin hilpeissä tunnelmissa: Essi astu aamulla ekana koirankakkaan ja heräsin siihen hihitellen peiton alla. I know, I'm rude.


Synttäreitten jälkeen suuntasin pienellä poliittisesti aktiivisella kaveriporukalla Vapianoon syömään, mistä ilta jatku aina Kampin vitoskerroksen Johdon kautta Alinan kämpille. Selvittyäni kotiin sieltä kolmen maissa aamuyöllä koomailin aka nukuin seuraavan päivän.

Uuttavuotta aloteltii Kalliohoodeilla Annan kanssa, mistä siirryttiin sitte kavereita moikkailee Tiksiin. Selvittiin sielt Annalle vast joskus puol neljältä (taas sitä surullisen kuuluisaa aamuyötä) ku oltiin hilpastu asemalta rapakon töölönlahden taakse. Kuvia ei illalta löydy ainuttakaan, joten twiittini kuvastakoon illan fiiliksiä:




Jos seuraavaks päästäis jo tähän vuotee, oisin enemmä ku tyytyväinen..

Pusuja.